Lauluja Espanjasta

Kuva: Massiel vuonna 1968. Nationaal Archief. Wikimedia Commons.

Vuoden 1968 Euroviisut järjestettiin Lontoossa ja voiton ennakkosuosikilta, brittiläiseltä Cliff Richardilta, vei yhden pisteen erolla Massiel Espanjasta kappaleellaan ”La la la”. Tämä oli yllätys, sillä teini-idoli Richard nautti suurta suosiota ympäri Eurooppaa. Voittaja Massiel oli hälytetty edustamaan Espanjaa vain hetkeä ennen kisoja, joten valmistautuminen esitykseen oli tapahtunut nopealla aikataululla. Alun perin valittu edustaja Joan Manuel Serrat hylättiin tämän ilmoittaessa suostuvansa esittämään laulun ainoastaan katalaaniksi. Tämä ei käynyt Francon Espanjassa, jossa ainoa virallinen sallittu kieli oli espanja. Massielin voitto sai huhut liikkeelle järjestetystä voitosta, sillä tämän myötä Espanja oli seuraavan vuoden kisojen järjestäjä, saaden näin kaivattua positiivista julkisuutta turistien houkuttelemiseksi maahan.

Mitä tapahtui Joan Manuel Serratille ja mistä kaikesta kielikiistassa olikaan kysymys? Espanja oli vuodet 1939-1975 Francisco Francon hallinnoima diktatuuri, joten käytännössä ”hullu vuosi” 1968 ilmeni Espanjassa hillitympänä verrattaessa moniin muihin maihin. Vuonna 1968 monia konsertteja järjestettiin yliopistoilla huolimatta hallinnon yrityksistä estää niitä ja näin musiikki tarjosi erityisen väylän vastustaa diktatuuria. Laulaja-lauluntekijöiden liikehdintä 1960-luvun Espanjassa liittyi vahvasti pienempiin alueellisiin kieliin -erityisesti katalaaniin, galegoon ja baskiin. Uusi laululiike, joka järjestäytyi aluksi Kataloniassa nimellä Nova Cançó, pyrki laulujen kautta ottamaan kantaa sosiaalisiin ja poliittisiin epäkohtiin. Ryhmään kuului Joan Manuel Serrat, sekä esimerkiksi Josep Maria Espinàs, Remei Margarit, Lluís Llach ja Maria del Mar Bonet. Kyseessä oli pitkälti poliittinen laululiike, mutta esimerkiksi Serrat popularisoi lauluillaan suosion poliittisten rajojen yli. Suosionsa johdosta Serrat päätyikin Espanjan edustajaksi Euroviisuihin, sitoutumalla laulamaan aluksi espanjaksi, mutta vaihtamalla tästä mielipiteensä hänen ehdokkuutensa varmistuttua julkisuudessa.

Espanjassa tapahtuva laulaja-lauluntekijöiden järjestäytyminen oli osa suurempaa musiikillista liikehdintää 1960-luvun maailmassa. Latinalaisen Amerikan musiikki ja varsinkin Chilestä alkanut uusi laululiike Violeta Parran ja Víctor Jaran kaltaisten esikuvien myötä vaikutti suuresti liikkeen poliittiseen luonteeseen. Musiikin tyyli sai myös paljon vaikutteita Ranskasta, muun muassa Georges Brassensin ja Jaqcues Brelin kaltaisten laulaja-runoilijoiden musiikista. Englanninkielinen folk-musiikki Joan Baezin ja Bob Dylanin kaltaisten artistien kautta tarjosi myös tärkeän inspiraation lähteen. Kaiken kaikkiaan musiikki toimi 1960-luvulla uusien teknologioiden kehittymisen myötä (radio, televisio) tärkeänä ihmisiä yli kansallisten rajojen yhdistävänä tekijänä. Laulut Espanjasta kulkeutuivat myös muualle, esimerkiksi Lluís Llachan vapautta symboloiva laulu ”L’estaca” on kääntynyt jälkeenpäin useille eri kielille Espanjan rajojen ulkopuolelle, kuten Puolaan ja Tunisiaan.

Miten kävikään loppujen lopuksi Joan Manuel Serratille? Hän lähti myöhemmin hetkeksi maanpakoon Francon hallinnon vastaisten lausuntojensa myötä Latinalaiseen Amerikkaan, jossa erityisesti Buenos Airesista muodostui hänelle tärkeä paikka. Serrat vaihtoi lauluissaan katalaanin suurelta osin espanjan kieleen, mikä herätti suuttumusta laululiikkeen piirissä. Toisaalta liikettä vastustavien joukossa Serrat näyttäytyi Euroviisu-tapahtumien myötä aina radikaalina. Tästä kaksijakoisesta roolistaan huolimatta, tai ehkä juuri sen vuoksi, Serrat on yksi suosituimpia laulaja-lauluntekijöitä tänäkin päivänä paitsi Espanjassa, myös Latinalaisessa Amerikassa.

Kuva: Joan Manuel Serrat vuonna 1969 TV-ohjelmassa Argentiinassa. La Fotografía en la Historia Argentina. Wikimedia Commons.

Mikäli Espanja ja musiikki historiassa kiinnostaa, nyt on oiva tilaisuus tulla kuuntelemaan tällä viikolla vierailevaa Dr. Eva Moreda Rodriguezia Glasgow’n yliopistosta kahdelle luennolle huomenna tiistaina sekä perjantaina Turun yliopistolle!

Tiistaina luvassa IIPC Debate luento otsikolla Why orchestral and band musicians in exile matter: a case study from Franco’s Spain klo 14-16, paikkana seminaarisali Hovi V105 / Artium T53 / V105 Musiikkitiede (Kaivokatu 12, Turku). Lisätietoja

Perjantaina vuorossa ääniteknologian historiaa käsittelevä koko päivän (klo 10-16) seminaari, jossa Eva Moreda Rodriguez alustaa otsikolla Thinking about a transnational, interdisciplinary history of recorded music: the project Early Recording Cultures in Spain, 1880-1905, paikkana toimii E211 seminaarisali Tempo, toinen kerros (Kaivokatu 12, Minerva).

 

Seminaarin koko ohjelma:

Welcome to “The everyday and artistic use of sound technologies in history” -seminar on Friday 23th of March!

Place: E211 Tempo-room, second floor (Kaivokatu 12, Minerva)

Time: 10.15-15.45

One of the starting questions of the seminar will be the everyday and artistic use of sound technologies in history: how aural culture forms our understanding of feelings, memory and identity?

Seminar Schedule:
10.15- 11.15 Dr Eva Moreda Rodriguez: Thinking about a transnational, interdisciplinary history of recorded music: the project Early Recording Cultures in Spain, 1880-1905

11.15-12.00 MA Olli Lehtonen: From Stagecoach to Long Riders: How Western Film’s musical conventions shape the cultural memory and the notions of the music of the Old West

12.00-13.00 Lunch (Please note lunch is at participant’s own cost)

13.00-14.00 Dr Pertti Grönholm: Talking Machines – Reflections on Human Machine Communication in Popular Culture

14-14.15 Coffee

14.15-15.00 MA Pekka Kolehmainen: From Urban Hermits to Fighting Aural Tyranny: Sony Walkman and the Political Ideology of Space in the 1980s United States

15.00-15.45 Dr Johannes Brusila: The impact of digitalisation on minority music: Finland-Swedish music culture as case study.

 

Tervetuloa!

 

Kirjoittaja Marika Ahonen tekee väitöskirjaa Espanjan historiaan ja musiikkiin liittyen kulttuurihistoriassa  ja toimii Toivon ja raivon vuosi 1968-seminaarin järjestelytoimikunnassa.

Ajan, paikan ja ihmisyyden eri ulottuvuudet vuoden 1968 tieteiselokuvissa Apinoiden planeetta ja 2001: Avaruusseikkailu

”En voi olla ajattelematta, että jossain universumissa täytyy olla jotain parempaa kuin ihminen”, perustelee astronautti Taylor (Charlton Heston) lähtöään avaruusmatkalle Apinoiden planeetta tieteiselokuvassa vuodelta 1968. Elokuvan alussa Taylorin avaruusalus tekee pakkolaskun maan kaltaiselle planeetalle, ja ryhmänsä kanssa he lähtevät etsimään merkkejä elollisesta elämästä. Pian heille selviää, kuinka ihmiset ovat vangittuina eläinten lailla häkkeihin, samalla kun heitä älykkäämmät apinat hallitsevat planeettaa. Kuuluisassa loppukohtauksessa Taylor näkee rannalla osan tuhoutuneesta Vapaudenpatsaasta ja samalla ymmärtää olleensa koko ajan maapallolla, jossa ihmiset tuhosivat itse itsensä kauan sitten ydinsodassa.

Samaisena vuonna ilmestynyt Stanley Kubrickin ohjaama elokuva 2001: Avaruusseikkailu on tyyliltään erilainen kuin Apinoiden planeetta, mutta yhtä lailla siinä ihminen etsii ihmiskunnan ulkopuolista älyllistä elämää, lopulta yhdessä HAL tekoälyn avustuksella avaruudessa. Molemmissa elokuvissa ihminen on tuntemattoman äärellä uudenlaisen älyllisen elämän kohdatessaan ja näin suhde siihen esiintyy tarinoissa jännitteisenä. Samalla ihmisyys itsessään asettuu kyseenalaiseen valoon, kun tieteen ja teknologian kehityksestä huolimatta ihmisluonteen tuhoava puoli pysyy voimissaan ja löytää uusia tapoja purkautua.

2001: Avaruusseikkailu elokuvassa älykkyyden ja väkivallan yhteys muodostuu heti tarinan alussa, jossa ihmisapina keksii käyttää luunpalaa ensin työkalunaan ja sitten aseenaan tappamalla sillä toisen kaltaisensa. Elokuvan edetessä luun voidaan nähdä muuttuneen HAL tekoälyksi, joka toimii myös aluksi ihmisen työkaluna, mutta osoittautuukin lopussa aseeksi, tällä kertaa suoraan ihmistä vastaan. Kubrickin elokuva jättää tulevaisuuden avoimeksi, mutta ilmeiseksi käy epäilys tieteen ja teknologian mahdollisuudesta pelkkään hyvään.

Molemmat elokuvat asettuvat historiallisessa kontekstissaan kylmän sodan aikaan Yhdysvaltoihin, jossa uutisotsikoita hallitsivat pelko ydinsodasta ja Vietnamin sota. Franklin James Schaffnerin ohjaamaa Apinoiden planeettaa voidaan pitää eräänlaisena allegoriana Vietnamin sodasta, mutta samalla elokuva nostaa esiin myös muita eettisiä kysymyksiä rasismiin, eläinten oikeuksiin ja ympäristöongelmiin liittyen. 1960-luvun sosiaaliset kriisit yhdessä sodan uhan läsnäolon kanssa loivat varjoja tulevaisuususkon ylle, mikä näkyy myös molempien elokuvien dystooppisissa juonteissa. Yhdysvaltain ja Neuvostoliiton avaruuskilpa oli omiaan lisäämään kiinnostusta avaruuteen, mutta samalla myös pohtimaan sen valloittamisen tarkoitusta ja mielekkyyttä.

Molemmissa elokuvissa matkataan avaruudessa ja ajassa, esitetään tulevaisuudenvisioita ja pohditaan ihmisluonnon perimmäistä olemusta valoisine ja synkkine mahdollisuuksineen suhteessa tuntemattomaan vieraaseen, toiseen älylliseen elämään. Yhdistävä teema on ihmisen kehitys suhteessa älyyn ja lopulta, kuinka tuo kehitys resonoi ihmisen moraalin ja eettisen kehityksen kanssa. Näin ollen molemmat viisikymmentä vuotta sitten ilmestyneet elokuvat ovat yhä monella tapaa ajankohtaisia teemoiltaan ja kysymyksiltään.

 

 

Kirjoittaja Marika Ahonen tekee väitöskirjaa Espanjan historiaan ja musiikkiin liittyen kulttuurihistoriassa  ja toimii Toivon ja raivon vuosi 1968-seminaarin järjestelytoimikunnassa.

Kuvat:

1)Dioboss: 2001 SPACE ODYSSEY (Flickr) July 23, 2007. Lähde

2) Dioboss: 2001 SPACE ODYSSEY November 25, 2007. Lähde

Hyvää naistenpäivää!

Ompelijoita Abe Schrader -kaupassa kuuntelemassa matkaradiosta Martin Lutherin Kingin hautajaisseremoniaa, 9.4.1968. Kuva: The Kheel Center.

Tänään torstaina 8. maaliskuuta vietetään kansainvälistä naistenpäivää ja ruusujen sijaan on hyvä kohdistaa huomio päivän todelliseen merkitykseen, eli tavoitteeseen saavuttaa sukupuolten välinen tasa-arvo maailmassa.

UN Womenin tuoreehko lippulaivaraportti paljastaa, että tasa-arvoon on vielä valtava matka. Raportin mukaan mm. yli 50 prosentilla kaupungeissa asuvista naisista ja tytöistä puuttuu vähintään yksi seuraavista: puhdas vesi, tarpeelliset käymälä- ja peseytymistilat, kunnollinen asunto ja riittävä elintila. Suurempi osuus maailman naisista elää köyhyydessä miehiin verrattuna ja syyt tähän kytkeytyvät pitkälti kysymyksiin naisten roolista yhteiskunnassa. Suomessakin Tasa-arvovaje-hankkeen loppuraportti osoittaa, kuinka väärin ja vaarallista on ajatella ”tasa-arvon olevan valmis”.

Kuva vasemmalla: Photo by Himanshu Singh Gurjar on Unsplash Kuva oikealla:  Nathan Dumlao on Unsplash

Syyt epätasa-arvoon ovat yhtä moninaisia kuin keinot sen purkamiseen. Viisikymmentä vuotta sitten, syksyllä 1968, tasa-arvon tavoitetta pyrittiin ajamaan muun muassa protestoimalla missikisoja vastaan Atlantic Cityssä, Yhdysvalloissa. Kritiikki kohdistui esimerkiksi kisojen tapaan määritellä naista esineellistävällä ja rasistisella tavalla ulkonäköä arvioimalla. Kisojen rasistisuus oli esillä muutenkin: samana vuonna järjestettiin ensimmäinen Miss Black America -kilpailu, joka oli vastalause afroamerikkalaistan osanottajien puuttumiselle Miss America -kilpailussa.

Kuva vasemmalla:  Christian Fregnan on Unsplash Kuva oikealla: David alvarado on Unsplash

Atlantic Cityn tapahtumista on kulunut viisikymmentä vuotta, mutta keskustelu käy edelleen kuumana: missikisoja järjestetään edelleen, tosin entistä moninaisimmissa muodoissa. Kysymys on moniulotteinen, sillä Miss Black American tapaan kisat voivat toimia protesteina ja vähemmistöjä voimaannuttavina tapahtumina, jotka laajentavat ahtaita kauneusihanteita. Vuoden 1968 feministien esittämä kritiikki on kuitenkin vaikuttanut ja naisten esittäminen koristeina on yhä enemmän menneen maailman ilmiö: vuoden 2018 alussa muun muassa F1-kisoissa varikkotytöt jäivät historiaan ja tikanheittolaji dartsissa tehtiin vastaavanlainen uudistus.

Kuva: Café in Prague, Anders Nord on Unsplash

Tasa-arvon moninaisia kysymyksiä pohditaan Toivon ja Raivon vuosi 1968 -seminaarin Feminismi 1968/2018 -paneelikeskustelussa, jossa aiheena on feminismin jatkumot ja säröt vuodesta 1968 nykypäivään.  Tervetuloa kuuntelemaan feminismin matkasta ja sen virtauksista seminaariimme huhtikuussa!