Ajan, paikan ja ihmisyyden eri ulottuvuudet vuoden 1968 tieteiselokuvissa Apinoiden planeetta ja 2001: Avaruusseikkailu

Avaruusseikkailu kuva 1

”En voi olla ajattelematta, että jossain universumissa täytyy olla jotain parempaa kuin ihminen”, perustelee astronautti Taylor (Charlton Heston) lähtöään avaruusmatkalle Apinoiden planeetta tieteiselokuvassa vuodelta 1968. Elokuvan alussa Taylorin avaruusalus tekee pakkolaskun maan kaltaiselle planeetalle, ja ryhmänsä kanssa he lähtevät etsimään merkkejä elollisesta elämästä. Pian heille selviää, kuinka ihmiset ovat vangittuina eläinten lailla häkkeihin, samalla kun heitä älykkäämmät apinat hallitsevat planeettaa. Kuuluisassa loppukohtauksessa Taylor näkee rannalla osan tuhoutuneesta Vapaudenpatsaasta ja samalla ymmärtää olleensa koko ajan maapallolla, jossa ihmiset tuhosivat itse itsensä kauan sitten ydinsodassa.

Samaisena vuonna ilmestynyt Stanley Kubrickin ohjaama elokuva 2001: Avaruusseikkailu on tyyliltään erilainen kuin Apinoiden planeetta, mutta yhtä lailla siinä ihminen etsii ihmiskunnan ulkopuolista älyllistä elämää, lopulta yhdessä HAL tekoälyn avustuksella avaruudessa. Molemmissa elokuvissa ihminen on tuntemattoman äärellä uudenlaisen älyllisen elämän kohdatessaan ja näin suhde siihen esiintyy tarinoissa jännitteisenä. Samalla ihmisyys itsessään asettuu kyseenalaiseen valoon, kun tieteen ja teknologian kehityksestä huolimatta ihmisluonteen tuhoava puoli pysyy voimissaan ja löytää uusia tapoja purkautua.

2001: Avaruusseikkailu elokuvassa älykkyyden ja väkivallan yhteys muodostuu heti tarinan alussa, jossa ihmisapina keksii käyttää luunpalaa ensin työkalunaan ja sitten aseenaan tappamalla sillä toisen kaltaisensa. Elokuvan edetessä luun voidaan nähdä muuttuneen HAL tekoälyksi, joka toimii myös aluksi ihmisen työkaluna, mutta osoittautuukin lopussa aseeksi, tällä kertaa suoraan ihmistä vastaan. Kubrickin elokuva jättää tulevaisuuden avoimeksi, mutta ilmeiseksi käy epäilys tieteen ja teknologian mahdollisuudesta pelkkään hyvään.

Molemmat elokuvat asettuvat historiallisessa kontekstissaan kylmän sodan aikaan Yhdysvaltoihin, jossa uutisotsikoita hallitsivat pelko ydinsodasta ja Vietnamin sota. Franklin James Schaffnerin ohjaamaa Apinoiden planeettaa voidaan pitää eräänlaisena allegoriana Vietnamin sodasta, mutta samalla elokuva nostaa esiin myös muita eettisiä kysymyksiä rasismiin, eläinten oikeuksiin ja ympäristöongelmiin liittyen. 1960-luvun sosiaaliset kriisit yhdessä sodan uhan läsnäolon kanssa loivat varjoja tulevaisuususkon ylle, mikä näkyy myös molempien elokuvien dystooppisissa juonteissa. Yhdysvaltain ja Neuvostoliiton avaruuskilpa oli omiaan lisäämään kiinnostusta avaruuteen, mutta samalla myös pohtimaan sen valloittamisen tarkoitusta ja mielekkyyttä.

Avaruusseikkailu kuva 2

Molemmissa elokuvissa matkataan avaruudessa ja ajassa, esitetään tulevaisuudenvisioita ja pohditaan ihmisluonnon perimmäistä olemusta valoisine ja synkkine mahdollisuuksineen suhteessa tuntemattomaan vieraaseen, toiseen älylliseen elämään. Yhdistävä teema on ihmisen kehitys suhteessa älyyn ja lopulta, kuinka tuo kehitys resonoi ihmisen moraalin ja eettisen kehityksen kanssa. Näin ollen molemmat viisikymmentä vuotta sitten ilmestyneet elokuvat ovat yhä monella tapaa ajankohtaisia teemoiltaan ja kysymyksiltään.

 

 

Kirjoittaja Marika Ahonen tekee väitöskirjaa Espanjan historiaan ja musiikkiin liittyen kulttuurihistoriassa  ja toimii Toivon ja raivon vuosi 1968-seminaarin järjestelytoimikunnassa.

Kuvat:

1)Dioboss: 2001 SPACE ODYSSEY (Flickr) July 23, 2007. Lähde

2) Dioboss: 2001 SPACE ODYSSEY November 25, 2007. Lähde

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out /  Change )

Google photo

You are commenting using your Google account. Log Out /  Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out /  Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out /  Change )

Connecting to %s