Toivon ja raivon vuosi -seminaari lähestyy! Seminaarin ohjelmaan on tullut pieniä muutoksia ja päivityksiä: lisäyksenä Mila Oivan kanssa vuodesta 1968 Itä-Euroopassa puhuu vieraileva tutkija Eka Tchkoidzen Georgiasta. Seminaarin päivitetty ohjelma alla.
Toivon ja raivon vuosi 1968 -seminaari perjantaina 20.4.2018 Turun yliopistossa, Janus-sali (Kaivokatu 12, 1. krs)
1968: The Year of Hope and Rage –seminar on Friday 20th of April 2018 in University of Turku, Janus-hall (Kaivokatu 12, 1. floor)
10.15-11.00 Daniel Cobb: The Sound and The Fury: Remembering the Poor People’s Campaign
11.00-11.30 Niko Heikkilä: Between Different Worlds: Democracy and the Siege of Chicago
11.30-12.45 Lounas / Lunch (omakustanteinen)
12.45-13.30 Mila Oiva & Eka Tchkoidze: Year 1968 in Eastern Europe
13.30-14.00 Luigi de Anna: The Italian ‘Sessantotto’. When Italy went crazy (and a little bit also myself)
14.-14.30 Kari Kallioniemi: ‘The Very British Storm in a teacup’ – 1968 and the failed revolution
14.30-15 Kahvitauko / Coffee break
15-15.45 Katja-Maria Miettunen: Vanhan valtaus vuoden 1968 symbolina
15.45-16.30 Kari Immonen: Tulevaisuuksien vuosi 1968
16.30-16.45 Kahvitauko / Coffee break
16.45-17.45 Feminismi 1968/2018 -paneelikeskustelu, puheenjohtaja Mona Mannevuo
Osallistujat: Pihla Hänninen, Tuula Juvonen, Heidi Kurvinen ja Marianne Liljeström
Iltaohjelma
Klo 19.30 alkaen elokuvailta Kirjakahvilassa: Noin 68 – Hullun filmin vuodet –elokuvakooste, alustajana Ilkka Kippola. Yhteistyössä Kansallinen audiovisuaalinen instituutti (KAVI) ja Kinokopla.
Hittien jälkeen voi siirtyä kirjaston viereiseen Bar Ö:n (Linnankatu 7), jossa klo 19 alkaen esitetään Risto Jarvan elokuva Ruusujen aika (1969) yhteistyössä elokuvakerho Kinokoplan kanssa.
Seuraten menestyksekästä Toivekappaleiden hittimittari -tapahtumasarjaa, Turun kaupunginkirjaston musiikkikirjastossa järjestetään keskiviikkona 18.4. klo 17 yhden vuoden musiikkiin liittyvä vastaava kuuntelutapahtuma.
1968: toivekappaleiden hippimittari lähestyy ”hullua vuotta” 1968 populaarimusiikin näkökulmasta. Kuuntelemme kymmenen erilaista kappaletta, jotka asetetaan historialliseen kontekstiinsa. Yleisö saa äänestää kappaleiden joukosta omat suosikkinsa. Kappaleet juontavat dosentti Kari Kallioniemi ja FT Kimi Kärki.
Heti hippimittarin jälkeen yleisö saa siirtyä läheiseen Bar Ö -ravintolaan (Linnankatu 7) katsomaan Risto Jarvan elokuvaa Ruusujen aika. Klo 19 alkavan elokuvanäytöksen järjestää elokuvakerho Kinokopla yhteistyössä Kulttuurihistorian oppiaineen kanssa.
Ruusujen aika on säilyttänyt asemansa suomalaisen elokuvan merkittävänä scifiteoksena ja henkii vahvasti vuoden 1968 tunnelmia. Vuoteen 2012 sijoittuva elokuva kertoo maailmasta, jossa demokratia on kuollut ja päätösvalta on siirtynyt poliitikoilta eri alojen asiantuntijoille. Varsinainen päätösvalta ei oikeastaan edes kiinnosta ihmisiä, vaan he tyytyvät siihen kunhan saavat leipää ja sirkushuveja. Asiantuntijoiden totalitarismi, näennäinen puolueettomuus, on saanut otteen kansalaistensa henkisestä laiskuudesta.
Ohjaus: Risto Jarva
Käsikirjoitus: Peter von Bagh, Risto Jarva, Jaakko Pakkasvirta Kuvaus: Antti Peippo
Musiikki: Otto Donner, Kaj Chydenius, Eero Ojanen
Rooleissa: Arto Tuominen, Ritva Vepsä, Tarja Markus, Eero Keskitalo, Kalle Holmberg
Prahan kevät, maaliskuun kuohunta Puolassa, Unkarin ja Itä-Saksan talousuudistukset, Jugoslavian opiskelijamielenosoitukset, Tšekkoslovakian miehitys, Brezhnevin doktriini… Itä-Euroopan vuosi 1968 näyttäytyy kuohunnan vuotena, jolloin nuoret kapinoivat vanhempien yhteiskuntaa vastaan. Opiskelijat mellakoivat Puolassa ja Jugoslaviassa. Politiikassa jyrkän linjan edustajat väänsivät kättä pehmeämmän linjan kannattajien kanssa. Tšekkoslovakiassa tämä näkyi Prahan kevään ja sen ”ihmiskasvoisen sosialismin” murskaamisena, kun Varsovan liiton joukot miehittivät maan. Puolassa puolueen sisäinen kädenvääntö johti sisäisiin puhdistuksiin. Itä-Euroopassa rotukysymyksetkin tulivat esiin, kun Puolan kriisi synnytti antisemitistisiä sävyjä saaneen intelligentsijan vastaisen kampanjan.
Kuohunnan taustalla tapahtui kuitenkin paljon muutakin, ja Itä-Eurooppa myös uudistui vauhdilla. 1960-luvun lopulla sosialististen maiden taloudet eivät enää kasvaneet samaan tahtiin kuin vielä 1950-luvulla, ja monissa maissa havahduttiin tarpeeseen uudistaa suunnitelmatalouksia. Esimerkiksi Unkarissa esitelty uusi talouspolitiikka mahdollisti aikaisempaa enemmän yksityisyritteliäisyyttä. 1950-luvulta jatkuneen kaupungistumisen, koulutustason kohoamisen ja teollistumisen myötä monien itäeurooppalaisten elämäntapa oli muuttunut nopeasti, ja kulutuskulttuuri oli voimistunut. Minihameet ja hipit aiheuttivat kiivasta polemiikkia. 1960-luvun lopulla Itä-Euroopan maiden kansalaisten mahdollisuudet matkustaa muihin Itä-Euroopan maihin, mutta myös Länsi-Eurooppaan laajenivat.
Johdatukseksi ”Toivo ja Raivo 1968” –seminaarissa pitämääni alustukseen olen koonnut tähän alle erilaisia videota joiden kautta voi kurkistaa Itä-Eurooppaan vuonna 1968.
Puolalainen uutispätkä vuodelta 1991 – uudelleentulkintaa maaliskuun 1968 tapahtumista
Tämä video on Puolassa uutiselokuvia tuottaneen Polska Kronika Filmowan tuotantoa vuodelta 1991, jolloin lähimenneisyyttä alettiin tarkastella uusin silmin. Vuoden 1968 tapahtumia tarkasteleva dokumentti alkaa otoksella Puolan Kansallisteatterista, jonka ohjelmistosta Puolan romantiikanaikaisen kansallisrunoilijan Adam Mickiewiczin näytelmä Esi-isien muistojuhla (Dziady) vedettiin pois, koska sen tulkittiin olevan liian nationalistinen. Opiskelijat ja intelligentsija protestoivat tätä vastaan, ja vaativat suurempia vapauksia. Poliisi ja mukaan hälytetyt työläiset tukahduttivat mielenosoitukset, ja kapinan johtajat ja monet yliopisto-opettajat menettivät opiskelu- ja työpaikkansa. Tämä oli tärkeä sukupolvikokemus 1970-luvulla päätään nostaneelle oppositioliikkeelle, joka johti myöhemmin Solidaarisuus-liikkeen syntyyn. Puolan maaliskuun 1968 poliittiseen kuohuntaan liittyi myös puolueen sisäinen kädenvääntö eri linjojen välillä, ja antisemitistinen intelligentsijanvastainen kampanja. Vuoden 1968 tapahtumien seurauksena Puolasta muutti suuri joukko ihmisiä ulkomaille.
Titon televisiopuhe Jugoslavialaisille opiskelijoille kesäkuussa 1968
Jugoslavialaiset opiskelijat menivät lakkoon kesäkuussa 1968. He osoittivat mieltään poliisiväkivaltaa, opiskeluoloja ja työttömyyttä aiheuttaneita talousuudistuksia vastaan. Tämä video on Jugoslavian johtaja Josip Broz Titon televisioitu puhe opiskelijoille mielenosoitusten rauhoittamiseksi. Jugoslavian johtajat antoivat myöten osalle opiskelijoiden vaatimuksista, mutta tilanteen rauhoituttua monet opiskelijajohtajat erotettiin yliopistosta ja puolueesta.
Näkökulmia Prahan kevääseen ja Tšekkoslovakian miehitykseen
Tämä dokumenttielokuva kuvaa Prahan kevään ja Varsovan liiton joukkojen miehityksen tapahtumia yhdestä näkökulmasta. Olojen vapautuminen Itä-Euroopassa oli alkanut askel askeleelta 1950-luvun puolivälissä, ja 1960-luvun lopussa Tšekkoslovakian johtajat alkoivat toden teolla uudistaa maata ”ihmiskasvoiseksi sosialismiksi”. Uudistukset menivät muiden sosialististen maiden johtajien mielestä liian pitkälle, ja Varsovan liiton maista Neuvostoliiton, Puolan, Bulgarian, Unkarin ja Itä-Saksan joukot miehittivät Tšekkoslovakian. Miehitys aiheutti vastalauseita ympäri maailmaa. Romanian Nicolae Ceauşescu arvosteli miehitystä, johon Romania ei osallistunut. Muiden Itä-Euroopan maiden kansalaiset protestoivat myös: Puolassa Ryszard Siwiec teki polttoitsemurhan ja Moskovassa Punaisella torilla kahdeksan ihmistä osoitti mieltään Tšekkoslovakian miehitystä vastaan.
Moskovan Punaisen torin mielenosoittajien kyltti: “Teidän ja meidän vapauden puolesta”
Puolalaisen Polska Kronika Filmowan joulukevennys 1968
On hyvä muistaa, että vuonna 1968 tapahtui yhteiskunnallisen kuohunnan ohella myös paljon muuta. Pinnan alla tapahtui hitaita muutoksia ja ihmiset elivät jokapäiväistä elämäänsä. Näistä muutoksista ja pysyvyyksistä ei ole olemassa näyttäviä videopätkiä, mutta niistä voi nähdä hiljaisia ja häilyviä merkkejä jos osaa katsoa.
Kirjoittaja Mila Oiva on kulttuurihistorioitsija, joka on erikoistunut Venäjän ja Itä-Euroopan kulttuurihistoriaan ja digitaalisiin tutkimusmenetelmiin. Hän kirjoitti väitöskirjansa puolalaisten vaatteiden markkoinnista Neuvostoliitossa, ja gradussaan hän tutki puolalaisia 1970-luvun opiskelijateattereita. Mila työskentelee parhaillaan tutkijatohtorina uutisten globaalia leviämistä 1800-luvulla tutkivassa “Oceanic Exchanges” -hankkeessa Turun yliopistossa ja digitaalisen historintutkimuksen “Roadshow” – hankkeessa Aalto yliopistossa.
Ompelijoita Abe Schrader -kaupassa kuuntelemassa matkaradiosta Martin Lutherin Kingin hautajaisseremoniaa, 9.4.1968. Kuva: The Kheel Center.
Tänään torstaina 8. maaliskuuta vietetään kansainvälistä naistenpäivää ja ruusujen sijaan on hyvä kohdistaa huomio päivän todelliseen merkitykseen, eli tavoitteeseen saavuttaa sukupuolten välinen tasa-arvo maailmassa.
UN Womenin tuoreehko lippulaivaraportti paljastaa, että tasa-arvoon on vielä valtava matka. Raportin mukaan mm. yli 50 prosentilla kaupungeissa asuvista naisista ja tytöistä puuttuu vähintään yksi seuraavista: puhdas vesi, tarpeelliset käymälä- ja peseytymistilat, kunnollinen asunto ja riittävä elintila. Suurempi osuus maailman naisista elää köyhyydessä miehiin verrattuna ja syyt tähän kytkeytyvät pitkälti kysymyksiin naisten roolista yhteiskunnassa. Suomessakin Tasa-arvovaje-hankkeen loppuraportti osoittaa, kuinka väärin ja vaarallista on ajatella ”tasa-arvon olevan valmis”.
Syyt epätasa-arvoon ovat yhtä moninaisia kuin keinot sen purkamiseen. Viisikymmentä vuotta sitten, syksyllä 1968, tasa-arvon tavoitetta pyrittiin ajamaan muun muassa protestoimalla missikisoja vastaan Atlantic Cityssä, Yhdysvalloissa. Kritiikki kohdistui esimerkiksi kisojen tapaan määritellä naista esineellistävällä ja rasistisella tavalla ulkonäköä arvioimalla. Kisojen rasistisuus oli esillä muutenkin: samana vuonna järjestettiin ensimmäinen Miss Black America -kilpailu, joka oli vastalause afroamerikkalaistan osanottajien puuttumiselle Miss America -kilpailussa.
Atlantic Cityn tapahtumista on kulunut viisikymmentä vuotta, mutta keskustelu käy edelleen kuumana: missikisoja järjestetään edelleen, tosin entistä moninaisimmissa muodoissa. Kysymys on moniulotteinen, sillä Miss Black American tapaan kisat voivat toimia protesteina ja vähemmistöjä voimaannuttavina tapahtumina, jotka laajentavat ahtaita kauneusihanteita. Vuoden 1968 feministien esittämä kritiikki on kuitenkin vaikuttanut ja naisten esittäminen koristeina on yhä enemmän menneen maailman ilmiö: vuoden 2018 alussa muun muassa F1-kisoissa varikkotytöt jäivät historiaan ja tikanheittolaji dartsissa tehtiin vastaavanlainen uudistus.
Tasa-arvon moninaisia kysymyksiä pohditaan Toivon ja Raivon vuosi 1968 -seminaarin Feminismi 1968/2018 -paneelikeskustelussa, jossa aiheena on feminismin jatkumot ja säröt vuodesta 1968 nykypäivään. Tervetuloa kuuntelemaan feminismin matkasta ja sen virtauksista seminaariimme huhtikuussa!
1968seminaari.wordpress.com 